Saapuminen Firenzeen

Saapuminen Italian kirjallisuuden isien kapunkiin ei sujunut aivan kitkatta. Luulisi, että varhainen lintu nappaa madon, ja niin lopulta kävikin, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen ja vasta illan suussa.  Lentokone lähti "saammutetuin lyhdyin" jo aamukuudelta. Lufthansa tarjosi sitruunakakkua ja tilasimme loman alkamisen kunniaksi kuohuviinit lentoemännän paheksuvan katseen alla. 

Aamurusko

Munchenissä aikaa oli reilusti ennen koneen vaihtoa Firenzeen.  Ehdimme hyvin syödä varhaisaamiaisen "Breakfast Milanon" (savulohta, munakokkelia, salaattia ja leipää oikean voin kera), joka huuhdeltiin alas rieslingillä. Olimme hyvissä ajoin portilla odottelemassa koneeseen pääsyä, kun lentoyhtiö ilmoitti tekstiviestillä, että Air Dolomitin operoima lento oli peruutettu! Ja sitten alkoi härdelli. Matkustajat ryntäsivät portin tiskille ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että meidät oli uudelleenreititetty Bolognaan! Asiakkaat ihmettelivät, että mitä he Bolognassa tekevät, kun todellinen matkan määränpää on Firenze.  Hermonsa hyvin säilyttänyt lentoyhtiön poninhäntäkampauksella varustettu nuorimies ilmoitti rauhallisesti, että sieltä järjestetään kuljetus Firenzeen joko bussilla tai junalla. Kun tivattiin syytä lennon peruuntumiseen. meille kerrottin, että koneeseen oli törmännyt lintu. Eli kone ei ilmeisesti ollut edes päässyt Muncheniin.  Poninhäntäkaveri tulosti meille pikana udet lentoliput ja ne saatuamme lähdimme kiirehtimään portille 6 (portilta 71), josta Bolognan koneen oli määrä lähteä. Bolognan kone oli myöhässä ja reilun tunnin odottelun jälkeen pääsimme viimein kulkuvälineeseen. jolla oli tarkoitus ylittää Italian raja. 

Air Dolomiti e le Alpi

Air Dolomiti on italialainen lentoyhtiö, tosin Lufthansan omistama.  Välipalaksi matkustajille tarjottiin voileipäkeksejä ja pieni pala parmiggiano reggiano -juustoa. Uskaltauduin tilaamaan punaviiniä, hyvin monet ottivat kuitenkin vain vettä - mikä paradoksi: vettä ja kuivia voileipäkeksejä kulinarismin luvatussa maassa! Antti päätti tässä vaihessa ottaa oluen samoin kuin takanamme istuvat tatuoidut ruotsalaisjätkät. Kohta alkoikin kuulua kammottavia röyhtäyksiä takaamme... vilkaisin olkapääni yli jäätävästi, jolloin hyvän kasvatuksen hedelmä sanoikin: "Ursäkta", johon valehtelin "Det gör ingenting".  Tämä innoitti "matkatoverimme" kyselemään matkakohdettamme.  Kävi ilmi, että olimme menossa samaan kaupunkiin, toivottavasti ei kuitenkaan samaan hotelliin, mietin jo kauhuissani. Toinen ruotsalaisista osasi Suomea: "Perrrkele, kuka helvetti heitti mustikat".  

Comandante oli taiturillisesti saanut meidät laskeutumaan Bolognaan ilman, että koneen kosketusta maankamaralle tuskin huomasi. Jee, olimme kuitenkin päässeet jo Italiaan! Mitä siitä, jos kaupunki olikin väärä. Myös matkalaukkumme olivat seuranneet uskollisesti perässämme ja ilmestyivät hihnalle alta aikayksikön. Tämä ei voisi koskaan tapahtua Suomessa, jossa laukkuja odotellaan välillä epäinhimillisen kauan.  Infosta kerrottiin, että bussi tulisi noutamaan meidät n. 20 minuutin kuluttua. Se saapuikin, tosin vasta n. puolen tunnin kuluttua. Sitten alkoi matka kohti Firenzeä tuhannen tunnelin kautta. Pimeissä tunneleissa tuli väistämättä mieleen, että tämä on nyt viimeinen matkamme, kun tulee maanjäristys ja jäämme loukkuun tunneliin. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan etenimme matkan seuraavaan viheeseen, odottamaan taksia Firenzen lentokentälle. Tämä oli jo neljäs lentokenttä saman päivän aikana, auta armias! Useita kymmeniä metrejä pitkä jono lyheni kuitenkin kohtuullisen vauhdikkaasti ja pääsimme ennen pitkää vauhdikkaaseen taksikyytiin.  Hinta oli onneksi Prezzo fisso 25€, eikä siitä tarvinnut alkaa riitelemään. 

Hotelli Paris Firenzen keskustassa sijaitsee vanhassa 1600-luvulla rakennetussa palazossa, jossa huoneemme on n. 4,5 m korkea ja sisustettu entisajan "linnamaiseen" tyyliin.  Hotelli on n. 300 metrin päässä Duomosta. Vastaanotossa ilmoitettiin, että ragazzo tuo pakaasit, eikä meidän annettu viedä niitä itse. Tietty ragazzo piti palkita hänen vaivoistaan.  Henkilökunta vaikutti iloiselta ja palvelualttiilta.  Nääntyneinä päivän koitoksista asettuduimme taloksi ja hetken kamppailtuamme löysimme ratkaisun pistokeongelmaankin.  Onneksi Antti oli pakannut mukaan jatkojohdon ja adapterin.  Hotellin infoteksteissä kerrottiin hotellipalazzon historiasta, mm. sen omasta kummituksesta!  Antti väitti, että kummitus asuu huoneemme seinään muuratussa komerossa.  Laitoimme Aapon ja Rollen vahtimaan komeroa.

Hotel Paris

Hotel Paris

 

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta

Pienen levähdystauon jälkeen oli lähdettävä etsimään päivällispaikkaa.  Ristorante alla Griglia löytyikin aivan hotellia vastapäätä. Tripadvisor hehkutti paikan erinomaisuutta ja paikalle päästyämme huomasimme  myös, etteivät kaikki annokset olleet hinnallakaan pilattuja. Heti pöytään istuuduttuamme omistaja toi eteemme lasit kuohuvaa. Vähän myöhemmin tuotiin juustolla ja prosciutto crudolla täytettyä focaccia-tyyppistä leipää. Kuinka ajattelevaista! Otimme villisikaa. Lautaselle oli koottu huomattava keko pehmeäksi haudutettuja villisian paloja ja keon päällä komeili suurin koskaan näkemäni laakerinlehti. Contorniksi otimme paistettuja perunoita ja papuja.  Ruoka oli yksinkertaista, maukasta ja sitä oli riittävästi. Tarjoilija oli aivan liikuttava palvelualttiudessaan: hän seisoi kuin sotilas vahdissa ja valmiina täyttämään pienimmätkin toiveemme.  Hän oli oikeasti kiinnostunut meidän hyvinvoinnistamme ja koki palvelemisemme itselleen sydämen asiaksi.  Saattaa olla, että asiaan vaikutti se, että puhuin heille italiaa, mene ja tiedä. 

Ristorante alla Griglia: cinghiale

Runsaan illallisen jälkeen teimme pienen kävelylenkin lähikortteleissa ja löysimme Conad-supermercaton, josta haimme viellä jälkiruokoaleivokset ym. tarpeellista. Näin ensimmäisen päivän iltana Firenze vaikutti oikein mukavalta kaupungilta.