Uffizi

Jonotus, laukkujen läpivalaisu, metallinpaljastin ja niin olimme sisällä Uffizin taidegalleriassa.  Jo rakennuksen puupaneelein, kattomaalauksin ja veistoksin koristellut käytävät olivat sinänsä taideteos. Täälläkin näkyi Medicien kädenjälki - Francesco I oli ottanut rakennuksen taidegalleriakäyttöön, vaikka se oli alunperin tarkoitettu hallinnollisia tehtäviä varten.  Gallerian ikkunoista avautui näkymä Arnolle:

Firenze, Arno

  

Kauniita maalauksia oli runsain mitoin kymmenissä saleissa, eivätkä kaikki niistä olleet edes avoinna yleisölle.  Erityisesti pidin Botticellin maalauksista:

Botticelli: La Primavera

Botticelli: La nascita di Venere

Botticelli: Madonna col Bambino

Botticelli: Annunciazione

Botticelli: Madonna del Magnificat

Filippo Lippiltä löytyi kaksi versiota Adorazione del Bambino -aiheesta (Suomessakin vastikään TV-ohjelman aiheena ollut taiteilijan samanniminen taulu on nykyään Berliinissä):

 

Filippo Lippi: Adorazione del Bambino 1463

Filippo Lippi: Adorazione del Bambino 1455

Niinikään Filippon poika, Filippino Lippi, taidemaalari hänkin, on maalannut oman versionsa samasta aiheesta:

Filippino Lippi: Adorazione del Bambino 1478-80

 Hyvin kaunis on myös isä-Lippin Madonna col Bambino -maalaus:

Filippo Lippi: Madonna col Bambino e due Angeli

Galleriassa oli näytteillä myös anonyymien taiteilijoiden töitä, kuten tämä surevan madonnan taulu:

Madonna dolente

Galleriassa oli myös maalaus Villa Medicistä Roomassa, pari Canaletton Venetsia-aiheista Vedutaa sekä lukemattomia veistoksia kreikkalais-roomalaisen mytologian hahmoista kuin myös historiallisista henkilöistä. Mm. Apollosta oli lukuisia eri veistoksia. Kauniita tauluja katsellessa tuli hyvä mieli, joka sai unohtamaan paljosta kävelystä särkevät jalat. Kerroksen lopussa tuli sopivasti vastaan Uffizin kahvila, jossa saatoimme hetken levähtää. Tuskin olimme päässeet istumaan, kun Lufthansa muisti meitä tekstiviestillä, jossa kerrottiin paluulentomme peruuntumisesta. Se siitä levähtämisestä. Päivän ohjelma piti laatia uudelleen - olisi mentävä Uffizista suoraan hotelliin tutkimaan muita lentovaihtoehtoja ja näin ollen suunniteltu retki Italian kulttuuripääkaupunkiin Pistoiaan jäisi väliin. Harmi!

Kahvilan terassilta oli suuremmoiset näköalat sekä Palazzo Vecchioon että Duomoon. Capuccino suklaakaakun kera oli oiva "välipala" tässä vaiheessa. 

Caffè Uffizi

Kahvituokion jälkeen galleriakierros jatkui.  Tulossa olisi ainakin Leonardon huone.  Näimme myös Raffaellon, Tizianin ja Caravaggion töitä. Alkoi olla jo kiire hotellille, kännykkäkameran akkukin oli lähes lopussa ja paluulento piti saada hoidettua jotenkin. Kiireestä huolimatta ehdimme ostaa matkalla vielä muutaman matkamuiston.  Lounas oli lykättävä hamaan tulevaisuuteen.  Hotellilla selvisi, että Lufthansa oli buukannut meidät omatoimisesti aikaisemmalle lennolle kysymättä meiltä mitään ensin.  Tämä tarkoitti sitä, että lentokentällä piti seuraavana päivän olla jo ennen puolta päivää ja että Lufthansan reitti- ja aikataulumuutosten takia Firenzessäoloaikamme oli lyhentynyt n. 6 tuntia. Nyt saatoimme kuitenkin käydä (huoleti) lounastamassa.  Tripadviserin avustuksella bongasimme lähiravintolan, jossa ruoka oli hyvää, mutta kuitti oli vain käsinkirjoitettu laskelma.  Kortilla ei voinut maksaa, ainoastaan käteinen kelpasi. Tähän liittyen Italiassa on kuulemma viime aikoina syntynyt suorastaan kansanliike, joka kehottaa vaatimaan kunnollista kassakonekuittia kaikista ostoksista.  Päätimme siirtyä italialaisesta ruokakulttuurista  dolcelle amerikkalaiseen Mac cafeehen, josta sai ainakin kunnollisen kuitin.

Arte romana: Eros dormiente

 

Galleria dell'Accademia

Firenze-card ei ollut enää voimassa ja niin jouduimme jonottamaan Galleria dell'Accademiaan yli puoli tuntia.  Katselimme, kun jonottavia pikkulapsia opetettiin leikkimään ajotiellä.  Lopulta pääsimme sisään "non prenotati" -ovesta. Laukujen läpivalaisu ja metallinpaljastinportin ohitus sujuivat jo leikiten Cappelle Mediceen jälkeen. Päätimme mennä ensin tutustumaan Conservatorio Luigi Cherubinon soitinkokoelmaan.  Siellä oli mm. Antonio Stradivarin tekemiä soittimia. 

Antonio Stradivari: Violino 1716

Serpentone ja vanhoja klarinetteja

Bartolomeo Cristoforin ensimmäisiä pystypianoja

Veistospuolelta löytyi :

Michelangelo: David

Bartolini: Narciso

Bartolini: Niccolo Macchiavelli

Sattumalta huomasin, että hotellimme vieressä oli kolmen tenorin konsertti ja vieläpä samana iltana.  Olin yrittänyt etsiä Firenzen konserttitarjonnasta jotain ohjelmaa matkamme aikana, mutta en ollut löytänyt mitään. Päätin mennä kuuntelemaan konserttia ja kävin hakemassa lipun.  Konsertti pidettiin Auditorium al Duomo -nimisessä paikassa. Musiikillinen kokoonpano käsitti kolme tenoria, pianon, kontrabasson ja banjon. Tilaisuuden oli järjestänyt Giacomo Puccini -yhdistys eli toiveet olivat aika korkealla ennen esitystä. Konsertti olikin hauska ja mukaansatempaava ohjelmiston koostuessa tunnetuista tenoriaarioista ja mm. napolilaisista kansanlauluista.  Laulajat pelleilivät ja osasivat ottaa yleisönsä.  Erityisen kaunis oli myös kontrabassosoolo heti väliajan jälkeen. Yleisö sai kuulla muutaman ylimääräisenkin ja konsertti päättyi O sole mioon. 

Voi mikä päivä, sekä kuva- että säveltaidetta!

Duomo ja Cupola

Koitti Cupolaan kiipeämisen päivä. Siis Antille, minä jäin maan kamaralle shoppailemaan. Yli 400 askelmaa meni n. 15 minuutissa, olin juuri päässyt kenkäkaupan kassalle, kun Antilta tuli puhelinsoitto "Ylhäältä".  Cupolasta käsin otettuja kuvia ei ole tässä, koska en ollut itse paikalla ottamassa niitä. 

Cupolan valloitusta juhlimme eräässä Piazza Duomon kahvilassa: semifreddo al pistacchio e semifreddo al cioccolato kahvin kera. Nam!

Leivostauon jälkeen vierailimme Duomon Cattedralessa. Santa Maria del Fioren seinälle oli päätynyt Domenico di Michelinon maalaus Dantesta, joka näyttää kädessään olevaa mestariteostaan Commediaa Firenzeläisille.

Domenico di Michelino: Dante e la Divina Commedia

Firenzen Duomon kupolin sisäpuoli annettiin 1572 tehtäväksi Giorgio Vasarille.  Tämä kuitenkin kuoli jo parin vuoden kuluttua ja työtä jatkoi mm. Federico Zuccari. Kupolin aihe on Giudizio universale.

Palazzoja

Aamiaisen jälkeen suuntasimme hankkimaan Antille Cupola-tikettiä. Kun lopulta löysimme oikean lippuluukun, samalle päivälle ei enää ollut vapaita kiipeilyvuoroja, vaan oli tyydyttävä seuraavaan päivään. No sehän ei haitannut mitään.  Tutustuimme kuitenkin Duomon Battistero di San Giovanniin saman tien. Kerrotaan, että Dante on kastettu täällä ja lisäksi legendan mukaan Dante nuorena poikana pelasti pienen lapsen hukkumasta isoon kastemaljaan. 

Battisteron kastemalja

Battisteron sisäkatto

Kastekappelin sisäkaton mosaiikit olivat vaikuttavia. Kultaiselle pohjalle oli kuvattu Raamatun tapahtumia. Keskimmäisenä oli koristekiehkuroita, sitten enkelipiiri (Gerarchie angeliche), sitten kolme eri piiriä, jotka kuvasivat luomista (Genesi), kertomuksia Mariasta ja Jeesuksesta sekä Johannes Kastajasta. Yksittäisistä kuvista erottuivat mm. Aatami ja Eva kääärmeen kanssa (peccato originale) ja kohtaus, jossa vartija vetää Johannes Kastajaa pois vankilasta miekka kohotettuna tämän pään päälle. 

Palazzo Vecchiota alettiin rakentaa  jo 1200-luvun lopulla, mutta se valmistui vasta 1300-luvun alkupuoliskolla.  Alunperin pääarkkitehtina toimi Arnolfo di Cambio, joka on suunnitellut myös Santa Crocen kirkon ja Duomon ensimmäisen fasadin. Palazzo Vecchio toimii edelleen Firenzen kaupungintalona. Salone dei Cinquecento on valtavan kokoinen, seinät täynnä freskoja.  Salin reunoilla on myös patsaita, mm. Michelangelon Genio della Vittoria. 

Salone dei Cinquecento

Kaunis Sala dei Gigli oli aivan kierroksen loppupuolella. Siellä oli mm. Donatellon kammottava patsas Giuditta e Oloferno. 

Donatello: Giuditta e Oloferno

Soffitto della Sala dei Gigli

Kuitenkin juuri Danten yksinkertainen kuolinaamio herkisti mielen kaiken kullan ja loiston keskellä. 

Dante Alighierin kuolinnaamio

Palazzon karttahuone tarjosi yllätyksen: nurkassa olevan Armenian kartan taakse kätkeytyi salaovi. Maestra oli ryhmänsä kanssa juuri menossa siitä sisään, kun saavuimme paikalle. Onneksi lapsilla oli vanhemmat mukanaan, koska joku pikkuinen yritti kauhuissaan paeta, eikä olisi selvästikään halunnut astua sisään salakäytävään. 

Ennelin suosituksesta nautimme iltapäiväkahvit tavaratalo Rinascenten katolla olevassa Terrazza-kahvilassa. Oikeastaan kyse oli kaakaosta, joka oli tähänastisen elämän parasta kaakaota, tummanruskeaa, kuumaa ja paksua, omani otin tietty kermavaahdon kera. Aurinko paistoi sinisellä taivaalla. Saimme hyviä kuvia Duomosta ja maisemista Firenzen kattojen yllä.  

Il Duomo di Firenze

Mutta päivä ei ollut vielä pulkassa. Seuraavaksi vuorossa oli Palazzo Pitti ja sen taideaarteet. Museo degli Argentin ja Galleria Palatinan kokoelmat olivat kaikessa runsaudessaan suorastaan tuhlailevia.  Palazzon salien seinät oli koristeltu kauniilla maalauksilla - jotkut niistä oli maalattu käyttäen perspektiiviä, jolloin mm. pylväät näyttivät tietystä suunnasta katsottuina aivan aidoilta, ei lainkaan maalatuilta. Erityisesti sisäkatot oli koristeltu mitä upeimmilla maalauksilla. Kaikesta näki, että omistajilla oli ollut runsaasti varoja käytettävissään ja erilaisia taide-esineitä tuntui olevan esillä loputtomasti, oli kultaa, hopeaa, pronssia, jalokiviä, norsunluuta jne.  Alla muutamia kauniita kattomaalauksia:

Palatsin ikkunoista oli myös kaunis näköala Bobolin puistoon:

Il giardino di Boboli

Galleria Palatinassa yksi taideteos ilahdutti aivan erityisesti: Baldassare Peruzzin Apollo e le Muse, koska sama teos on myös Italia-klubin suljetun FB-sivun taustakuvana. 

Baldassare Peruzzi: Apollo e le Muse

Esillä oli mm. Tizianon, Tintoretton, Raffaellon ja Veronesen maalauksia sekä alla oleva Canovan veistämä Venere:

Antonio Canova: Venere

Marino Marini, Enneli Poli ja Marco Vichi

Oli tulossa jännittävä päivä, Ennelin ja klubikirjailijamme Marco Vichin tapaaminen. Mutta ensin pistäydyimme kuuluisan 1900-luvun kuvanveistäjän ja taidemaalarin Marino Marinin museossa.  Taiteilijan veistokset voi nimiensä perusteella jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: Il Cavaliere, Il Componimento ja Il Miracolo.  Joissakin töissä oli aineksia useammasta kuin yhdestä kategoriasta. Lisäksi olivat alastonpatsaat. Näyttely oli aika hauska. 

Näyttelyn jälkeen ohitimme Palazzo Rucellain ja Palazzo Strozzin, jossa Ennelillä oli joskus nuoruudessa ollut taidenyttely!

Palazzo Strozzin sisäpiha.

Koska Ennelin tapaamiseen oli vielä aikaa, päätimme käydä Galileo Galilein museossa. Siellä oli yksi kokonainen huone omistettu Galileolle.

Galileo Galilei

I cannocchiali di Galileo

Matkalla takaisin hotellille näimme kulkueen, jossa värikkäisiin historiallisiin asuihin pukeutuneet miehet heiluttivat punavalkoisia liljalippuja rumpujen päristyksen tahdissa.  Kuljimme myös Guccin ja Rinaldin kauppojen ohi.

Gucci, Firenze

Rinaldi, Firenze (Aapo linssiluteena...)

Hotellissa hetken levähdettyämme lähdimme tapaamaan Enneliä.  Tapaaminen oli sovittu Piazza della Signorialle Davidin patsaan luo (!). Saavuimme paikalle samaan aikaan, jälleennäkeminen oli lämmin, juttelimme hetken piazzalla ja siirryimme sitten Piazza della Repubblican Giubbe Rossen kirjailijakahvilaan. Siellä Enneli tunnettiinkin jo ja kirjailijateeman siivittämänä pöytämme luo raahattiin myös toinen tarjoilija, jonka sanottiin kirjoittavan rakkausrunoja. Saimme istumapaikat valkoisilta sohvilta ikkunan vierestä.  Aurinko paistoi eikä kirkkaansinisellä taivaalla näkynyt pilvenhattaraakaan. Vaihdoimme kuulumisia ja siemailimme "laittomia" iltapäivän capuccinojamme. Talo tarjosi sydämenmuotoisia pikkuleipiä palkkioksi asiakasuskollisuudesta. 

Capuccino Giubbe Rosse -kahvilassa

Aika kuitenkin riensi ja oli lähdettävä kohti Fortezza da Bassoa, jossa oli Libro Aperto -tapahtuma ja tapaaminen Marco Vichin kanssa. Paikka oli täynnänsä ihmisiä. Jo linnoituksen ulkopuolella törmäsimme Accademia della Cruscan Francesco Sabatiniin (!), jonka ohjelmaa Enneli seuraa viikonloppuisin Italian televisiosta. Enneli tervehti häntä kädestä pitäen ja esitteli meidät suomalaisiksi italianopettajiksi!!! Pääsimme siis ihan piireihin!!!  Huh huh! Porukkaa oli valtavasti näillä kirjamessuilla.  Marco ilmestyi paikalle vähän ennen omaa esitystään yhdessä tyttöystävänsä Vittorian kanssa. Siinä sitten tervehdittiin ja Antti pyysi suomalaiseen Komisario Bordelli -kirjaamme Marcon nimikirjoituksen.  Siinä olikin jo ennestään Ennelin omistuskirjoitus. Che bello! Keskustelupaneelissa oli Marcon lisäksi paikalla kuuluisa elokuvaohjaaja Carlo Lucarelli ja näyttelijä Lorenzo degl'Innocenti, joka luki pätkän Marcon kirjasta. Lisäksi tapasimme Marcon kirjailijaystävän Leonardo Gorin. Marco kertoi mm., että komisario Bordellin sotamuistot ovat oikeastaan Marcon isän sotamuistoja ja että hän kirjoittaa kirjoihinsa myös omia kokemuksiaan henkilöhahmojensa kokemuksina.

Carlo Lucarelli, Marco Vichi, Lorenzo Degl'Innocenti

Enneli Poli, Helena Hakola-Louko ja Marco Vichi

Mikä päivä: taidetta, tiedettä ja kirjallisuutta!  Mitä Firenzellä onkaan meille vielä tarjota?

Cappelle Medicee ja Palazzo Medici Riccardi

Hotellin aamiainen oli runsas. Pähkinänmakuinen suklaakakku suklaamousse-täytteellä oli taivaallinen. Se sopi hyvin yhteen aamiaishuoneen taivaallisen kauniin kattofreskon kanssa, jonka päädyssä itse Apollo soitti lyyraansa vai olisiko ollut peräti Orfeus. Ihania olivat myös crema-täytteiset pikku pullat. Monenlaista marmeladia sai koneesta pientä kahvaa kääntämällä, samoin maustamatonta jugurttia.  Myös suolainen puoli oli huomioitu erilaisten juustojen ja makkaroiden muodossa pieniä minipizzanpaloja unohtamatta. 

Hotelli Parisin aamiaishuoneen kattofresko

Hotelli Parisin aamiaishuoneen seinämaalaus

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti Medicien kotikirkkoa San Lorenzoa ja sen kappelia. Kappeliin oli oma sisäänkäynti kadulta, laukut piti läpivalaista ja jouduimme kulkemaan metallinpaljastimen läpi kuin lentoaseman turvatarkastuksessa ikään. Pohjakerroksessa oli esillä reliikkikokoelma, jossa kullalla kruusatuissa hopeaesineissä oli aina pienen lasikuvun sisällä jonkin pyhimyksen luunkappale, yhdessä jopa kokonainen pääkallo. Ihmeteltiin, miksi se oli niin pieni, oliko kyseessä lapsen kallo, koska pääkallot eivät kai luonnostaan kutistu.  Jotenkin makaaberia.

Cappella dei Principi oli aivan käsittämättömän upea marmorikoristuksineen. Ja en nyt tässä puhu mistään valkoisesta marmorista, vaan mitä erilaisimmista marmorin sävyistä, oli ruskeaa, vihreää ja punaista marmoria. Hauta-arkut olivat isoja ja komeita. Jos Egyptin faaraot olisivat olleet Firenzessä, olisivat heidän hautansa varmaan näyttäneet tältä. Opas tosin sanoi, että Medicit eivät tosiasiallisesti olleet näiden sarkofagien sisällä, vaan varsinaiset haudat olivat alhaalla laattojen alla.  Korkea ja upeasti koristeltu Sala dei Principi oli omistettu Medicien Granduca-haaralle.  Koristelu oli jopa niin upeaa, että väistämättä tuli mieleen, kuinka suuria syntien on täytynyt olla, jotta tarvittiin näin suuria uhrauksia "yläkerran" lepyttämiseksi. 

1574 kuolleen Cosimo I:n hautamuistomerkki

Nuova Sagrestiassa taas sijaitsi Lorenzo il Magnificon ja hänen veljensä Giulianon hautamonumentit. Tässä huoneessa kaikki oli valkoista marmoria. Veljesten hauta oli yksinkertainen suorakaiteen muotoinen valkoinen sarkofagi, jonka päällä oli Michelangelon kaunis Madonna con Gesù in grembo -patsas.  Madonnapatsaan molemmin puolin on Michelangelon oppilaiden tekemät Medicien suvun suojeluspyhimysten, Cosman ja Damianon patsaat. Kappelin koristelu jäi kesken Michelangelolta, kun hän v. 1534 lähti lopullisesti Firenzestä Roomaan. 

Lorenzo il Magnificon ja Giuliano de' Medicin hauta

Kappelista suunnistimme kohti Palazzo Medici Riccardia, joka oli jonkun aikaa toiminut Medicien asuntona. Ensin tutustuimme näyttelyyn, jossa oli Firenzeä 50 v. sitten vaivanneesta tulvasta selvinnyttä esineistöä. Cappella dei Magissa oli kopio Filippo Lippin maalauksesta Adorazione del bambino, jonka (alkuperäisen teoksen) vaiheista oli vastikään ohjelma Suomen televisiossa.

Filippo Lippi: Adorazione del Bambino (copia)

Palazzon huikean kaunis peilisali veti vertoja Versaillesin vastaavalle. 

Palazzo Medici Riccardi: Sala degli specchi

Appelsiinipuu Palazzo Medici Riccardin puutarhassa

Lounaaksi söimme pasta-annokset ja sitten palasimme hotelliin. Illalla pistäydyimme vielä "Farmacia" S.M.Novellassa, jonka museo oli suljettuna (sotto lavori), mutta kauneus- ja yrttituotteiden myynti täydessä vauhdissa.